Istun penkille,

katselen puita ja

tunnen elon tavoittavan

sydämeni.

Puut vaihtavat värinsä,

heräävät henkiin,'

loistavat.

Lehdet tippuvat,

en näe sitä puiden kuolemana,

näen uuden alun alkavan.

Elän syksyllä kuin puut,

herään eloon,

vaihdan väriä sekä

aloitan uuden alun.

Siinä se nyt istuu,

kynttilän valossa,

meikit levinneenä.

Tärisevin käsin kerää

sydämensä palasia,

niitä yhteen parsia yrittää.

Ei palaset yhteen sovi,

ei niistä enää ehjää tee.

Yrittää silti,

ei halua luovuttaa,

ei periksi antaa.

Urheasti nostaa parsitun

sydämen takaisin rintaan ja

päättää jälleen,

tämä on kerta viimeinen.

Varpaat reunalla

Pudotus lähellä

Meri alla

Henkeä vedän

Ponnistan

Hymy

Uppoan meren sineen

Hetken olen vapaa

Ajatuksistani

Riippumaton



Töissä oli kerrankin jopa hieman kiirusta (se on hyvin hyvin harvinaista) ja sitten oli kolmen jälkeen lekuri josta kotiuduttua sain jotain syödäkseni sekä heitin hetkeks pitkäkseni ennen koirakoulua :) 

Koulutus oli tosi antoisa ja meni tosi hyvin, näkee hyvin kuinka Topi on oppinut ottaa muhun kontaktia ja ei enää niin unohdu sinne haistelemaan maata (mikä tosin sen rodulle on hyvinkin ominaista) :) Oon kyllä ylpee meistä molemmista nyt :) Olo on tällä hetkellä väsynyt mutta onnellinen, enkä muista koska oisin oikeesti ollu onnellinen viimeksi joten mä nyt otan tästä olosta kaiken irti :)

Mutta katsotaan nyt jos tästä jotain tulisi